Pilates tunnetaan usein keskivartalo- tai ryhtijumppana, mutta suuri osa pilateksen harjoitteista sijoittuu itse asiassa liikkuvuusharjoittelun alueelle. Yksi pilateksen alkuasennoistakin – täysistunta – on jo itsessään liikkuvuusharjoitusta nykypäivän ihmisille. Useilla ihmisillä on yksipuolisista asennoista johtuvia jännitys- ja kireystiloja niskan, selän, pakaroiden, takareisien ja pohkeiden alueella, mikä vaikeuttaa jalat suorana lattialla istumista. Pilatestunnilla tehdään perinteisesti harjoitteita mm. täysistunnassa, ja jo tämä itsessään lisää edellämainittujen kehon osien liikkuvuutta ja vähentää kireystiloja.
Ajatus pilateksesta ryhtijumppana ei kuitenkaan missään nimessä ole väärä, sillä pilateksessa pyritään aina kehittämään ryhtiä ja kehon kannattelua. Hyvä ryhti itsessäänkin edellyttää liikkuvuutta. Seisten on vaikea ylläpitää hyvää ryhtiä, jos esim. rintalihakset ja olkanivelten etuosat ovat kireät, ohjaten hartioita lysyyn ja yläselkää kumaraan. Hyvä ryhtihän ei myöskään rajoitu pelkästään seisoma-asentoon, vaan tulisi toteutua kaikissa muissakin asennoissa. Tuolissa istuminen on vaikea tehdä hyvässä ryhdissä, jos pakaralihakset ovat kireät ja lonkat ovat jäykät, ohjaten selkää kaarelle.
Staattisten asentojen lisäksi pyritään myös suorittamaan arjessa tapahtuvat liikkeet hyvässä ryhdissä. Jäykkyys estää tekemästä päivittäisiä liikkeitä (kuten kumartuminen, kyykistyminen, nostaminen) ergonomisella ja kehoa mahdollisimman vähän kuormittavalla tavalla. Pilateksessa haetaan liikkuvuutta monipuolisesti niveliin, lihaksiin ja jänteisiin ympäri kehoa. Harjoitteet ovat myös suurimmaksi osaksi ns. moninivelliikkeitä, eli harjoittelu vaikuttaa koko kehon liikkuvuuteen eikä vain yksittäisiin niveliin tai liikesuuntiin.
Klassisissa pilatesliikkeissä pyritään käymään hallitusti nivelten ääriasennoissa. Tämän tyyppinen liikkuvuusharjoittelu parantaa liikkuvuutta tehokkaasti ja turvallisesti. Aktiivisessa liikkuvuuharjoittelussa opitaan viemään nivel sopivalla voimalla ääriasentoon, eikä esim. ulkoisen voiman avulla ”pakoteta” niveltä asentoon johon se ei muuten taipuisi. Tällä tavalla vältytään kudosten liian äkilliseltä tai rajulta venymiseltä, ja kasvatetaan liikelaajuutta tavalla jossa kudos ehtii tottua uuteen pituuteensa ja muokkautua luonnollisesti.
Pilateksen aloittamiseksi ei tarvitse olla notkea, harjoituksiin pystyy osallistumaan jäykkiskin. Hyvä ohjaaja antaa vaihtoehtoja kun liikkuvuus ei riitä kaikkiin asentoihin. Pieni epämukavuus kuitenkin kuuluu liikkuvuusharjoitteluun, mikäli keho on alkutilanteessa erittäin jäykkä. Säännöllinen harjoittelu parantaa kuitenkin yllättävän nopeasti liikkuvuutta, ja alkaa näkyä pilatestunnin ulkopuolellakin. Pilatestuntiin kuuluu myös aina kehon valmistaminen ääriasentoihin, eikä liikkeitä tehdä koskaan kipua vasten. Näin ollen se on miellyttävä ja turvallinen tapa kehittää liikkuvuutta. Tervetuloa tunnille, jäykkikset! 🙂
Pthedvig 