Kuukausi: Touko 2017

Syökö pt herkkuja?

Tänään pidin ravintoluennon eräässä hyvinvointitapahtumassa, jonka teemana oli arjessa jaksaminen. Luento herätti hyvää keskustelua monista ravitsemuksen osa-alueista, mutta mieltäni jäi tällä kertaa erityisesti askarruttamaan ihmisten ennakkoasenteet koskien omaa henkilökohtaista ruokailuani personal trainerina.

Monet luulevat että hyväkuntoisilla ihmisillä tai terveellisten elämäntapojen puolestapuhujilla (joihin tässä tapauksessa luen itseni) on tiukkoja estoja ja rajoituksia syömisissään. Näin voi varmasti tietyissä tapauksissa olla, ja tämä teksti koskee vain minua ottamatta kantaa yleisesti valmentajiin tai muitten terveys- ja liikunta-alan ihmisten tapoihin. Itse en usko dieetteihin tai rajoituksiin syömiseen liittyen (paitsi tietenkin allergioiden tai muiden ruoka-aineherkkyyksien takia), enkä ole myöskään tähän päivään mennessä kieltänyt pt-asiakkailtani mitään. Uskon vahvasti siihen, että kun perusruokavalio on kunnossa, yksittäiset herkut eivät kaada terveyttä. Päinvastoin, esim. hyvän jälkiruoan syömisessä, on varmasti enemmän hyviä terveysvaikutuksia sekä mielelle että keholle kuin syömättä jättämisessä.

Kaikki jotka tuntevat minut voivat varmasti vahvistaa etten todellakaan kituuttele millään herkkulakkodieetillä, vaan minulle maistuu niin jälkiruoat, jätskit, suklaat, karkit kuin viinikin. En myöskään tunne minkäänlaista syyllisyyttä herkkujen syömisestä. Ongelma piilee kuitenkin siinä jos/kun herkuilla korvataan oikea ruoka, tai herkkuja syödään vain tottumuksesta, väsymykseen tai tunneruokana. Tässä tapauksessa herkkujen syöminen on ongelmallista, eikä ihminen edes loppujen lopuksi nauti syömistään herkuista. Pidän siis huolen että en syö herkkuja edellämainituista syistä, ja jos näin joskus käy ,niin pyrin tiedostamaan asian ja purkaa taustalla olevaa syytä. Pyrin myös opettamaan asiakkailleni samaa ajattelutapaa.

Ymmärrän myös, että monet ihmiset jotka kamppailevat painonsa kanssa joutuvat karsimaan näitä herkkuja pois, vaikka ei olisikaan yllämainittuja huonoja tapoja. Pitää paikkansa että ns. herkuissa on yleensä korkea kaloripitoisuus ja matala ravintoarvo, jolloin niitten karsiminen voi auttaa painonhallinnassa. Henkilökohtaisesti olen onnekas siinä mielessä, että pystyn elämään hyvin aktiivista arkielämää, työni fyysisen luonteen ja liikunnallisten vapaa-ajan harrastusteni myötä. Päiväkohtainen kulutukseni on siis suurta, vaikka lepoaineenvaihduntani on melko matala. Näin ollen päiviini mahtuu enemmän herkkuja kulutuksen rajoissa. Kuitenkin myös vähemmän kuluttava pystyy nauttimaan herkuista kun määrät pysyvät kohtuullisina.

Syömiini herkkuihin en myöskään suhtaudu palkintona. Monesti ihmiset perustelevat herkkuja sillä että ovat esim. treenanneet ahkerasti tai jollakin muulla tavalla mielestään suoriutuneet hyvin. Päinvastoin, hyvään perusruokaan pitäisi suhtautua ”palkintona”, sillä tämä perusruoka on se mikä pitää kehosi terveenä ja olon energisenä. Herkut sen sijaan ovat ikään kuin pieni takaisku kehon hyvinvoinnille. Mikäli kehosi on saanut säännöllisesti hyvää ravintoa, niin se kestää tämän takaiskun oireilematta. Kun näitä takaiskuja tulee säännöllisemmin ja enemmän kuin hyvinvointia edistävää ravintorikasta ruokaa, silloin keho on pulassa. Kiitä ja palkitse siis kehoasi suomalla sille ravitsevaa ja monipuolista ruokaa.

Valmennuksessa keskitytään näistä syistä karsimisen sijaan ensisijaisesti siihen, mitä hyviä ruoka-aineita voisi vielä lisätä ruokavalioon. Tiukka kieltoja en myöskään latele. Alta löydät ”check-list”:in jota noudatan omaa tai asiakkaiden ruokatottumuksia tarkastellessa, ja joka oli pohjana tämänpäiväisessä luennossa.

Vastaukseni on siis ”KYLLÄ”; ainakin tämä pt syö herkkuja 🙂

Ravinto_checklist